Uskon mekanismi
Ymmärrämme, että Jumala haluaa kaikkien pelastuvan (1. Tim. 2:4), ja pelastus on yksin uskosta Kristukseen Jumalan armossa (Ef. 2:8–9; Joh. 3:18). Usko syntyy Jumalan aloitteesta, mutta ihminen on itse vastuussa omasta vastauksestaan (Joh. 6:44; Luuk. 14:16–24). Tämä ilmaistaan Kristuksen omissa sanoissa: "Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark. 1:15; Joh. 10:9). Pelastuksen estää tosisynti, epäusko, joka on todellista luopumusta Jumalasta: "Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun" (Joh. 16:9; Joh. 3:16,18,36; 2. Piet. 3:7; Ilm. 20:15).
Jumalan ja ihmisen toiminta eivät ole pelastustapahtuman symmetrisiä osapuolia, vaan Jumala on pelastuksen tekijä, ihminen vastaanottaja, joka voi kuitenkin aidosti torjua pelastuksen epäuskossa. Toisin sanoen, usko on Jumalan vaikutusta ja torjuminen on ihmisen oman vastuun reaktio. Tätä kutsutaan maltilliseksi synergismiksi.
Pelastus on aidosti ja todellisesti yksin omakohtaisesta uskosta Kristukseen Jumalan armossa, ilman ehtoja. Tämä tarkoittaa, että usko ei ole ihmisen teko tai ansio (Ef. 2:8-9), vaan usko on sydämen hyväksyvä asenne armoon ja evankeliumiin, siihen, mikä tuli jo todeksi Kristuksessa: "Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille" (Tit. 2:11). Tämä tuo uskon selkeyden.
Uskon perusta on Raamattu
Vaikka omakohtainen usko ja elävä yhteys Jumalaan ovat välttämättömiä, yhtä tärkeää uskovalle on myös Raamatun ymmärrys, joka todistaa meille Jumalan ilmoituksen luomisesta, lankeemuksesta, sovituksesta, Kristuksen paluusta ja iankaikkisesta elämästä. Raamattu avaa sen, miten ihminen voi pelastua ja elää Kristuksessa Uuden liiton evankeliumin aikana.
Kristinusko on Kristus
Evedistinen baptistiyhteisö elää uskoa, jonka keskiössä ei ole Mooses ja uhripalvonta, vaan elämä Kristuksessa, jossa Kristus on täyttänyt kaiken vanhan täydellisesti ja kertakaikkisesti ristillä: "Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus" (Joh. 1:17). Risti ei ole vain sovitus, vaan sen täydellinen, universaali ja ajaton vaikutus muutti kaiken entisen, nykyisen ja tulevan.

"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta — se on Jumalan lahja — ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi" (Ef. 2:8-9).
Sola-periaatteet
Evedistinen baptistiyhteisö vastaa protestanttisen kristillisyyden keskeisiin sola-periaatteisiin (pelastus on yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen kautta, yksin Raamatun perusteella ja yksin Jumalan kunniaksi) suoraan uskolla, ilman ehtoja (Ef. 2:8-9).
Evedistinen teologia
Evedismi on itsenäinen protestanttinen teologia, joka pyrkii ottamaan huomioon Raamatun pelastushistorian ilman, että mitään relevanttia kohtaa jätetään pois tai selitetään pois. Näkemys hakee raamatullista tasapainoa kalvinistisen ja arminiolaisen opin välillä. Teologinen järjestys ilmaistaan: Armo on perusta, usko on tie ja pelastus on päämäärä.
Lyhyitä vastauksia suuriin kysymyksiin
Keskeinen ymmärrys armosta ja pelastuksesta
Evedistisen näkemyksen erityisyys ei ole siinä, että se opettaa armoa, uskoa ja Kristuksen sovitusta. Sen erityisyys on siinä, että se erottaa raamatullisesti (1) Kristuksessa jo toteutuneen, koko ihmiskuntaa koskevan ehdottoman armon ja (2) tämän armon uskossa hyväksymisen sekä siitä seuraavan pelastuksen. Kristuksen sovitus muutti ihmisen aseman: perisynti on yhä turmeluksen vaikutusta ja taipumusta pahaan, mutta sen kadottava syyllisyys on sovitettu. Kadotuksen ratkaiseva tekijä on siksi epäusko eli Kristuksessa annetun pelastuksen torjuminen (Joh. 3:18; Joh. 16:9).
Toiminta ja oppi pähkinänkuoressa
Evedistinen baptistiyhteisö on itsenäinen seurakunta Suomessa, joka edustaa evedististä teologiaa. Evedismi on itsenäinen, yksin Raamattuun perustuva protestanttinen teologia, jonka keskipiste on Kristuksen risti.
- Teologiset periaatteet: Evedismi korostaa perinteisiä protestanttisia periaatteita kirjaimellisesti: Raamattua ainoana auktoriteettina (sola Scriptura) sekä pelastusta yksin armosta ja yksin uskosta Kristukseen (sola gratia, sola fide, solus Christus).
- Pelastus: Kristuksen risti toi armon ja avasi jälleen yhteyden Jumalaan, mutta pelastus todentuu ihmisessä vasta omakohtaisen uskon kautta. Tiivistettynä: armo on perusta, usko on tie ja pelastus on päämäärä.
- Seurakuntatapa: Seurakuntatapa on yhteisöllinen ja vapaamuotoinen, mutta yhdenmukaisen teologian sisällä. Toiminnan keskiössä ovat rukous, Raamatun opetus sekä kaikkien uskovien yhdenvertaisuus. Usko ei ole vain Hengen tunne tai kirkon oppi, vaan näiden elävä yhdistelmä; ilman toista ei ole toista.
Evedistinen näkemys palauttaa keskiöön sen kysymyksen, mitä Raamattu todella opettaa ja miten yksin Raamattua lukemalla löydetään omalle uskolle perusta.
"KAIKKI PÄÄTTYY SIIHEN, MISTÄ KAIKKI ALKOI"