Maltillinen synergismi sijoittuu perinteisen monergismin ja klassisen synergismin välimaastoon välttäen niiden keskeiset ongelmat. Pelastus on yksinomaan Jumalan aloitteesta syntyvä armon lahja ilman ihmisen omia ansioita tai tekoja, mutta vaikka Jumala tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan, yksilöllä on yhä aito mahdollisuus torjua pelastus epäuskossa. Toisin kuin arminiolaisuudessa, ihmisen omaksi osaksi ei jää aktiivinen uskonratkaisu, vaan pidättäytyminen Jumalan kutsun vastustamisesta. Tämä tasapainottaa Jumalan ehdotonta suvereniteettia ja ihmisen todellista vastuuta kirkastaen pelastuksen perustuvan yksinomaan Kristukseen. Oheinen esimerkki selittää näitä teologisia eroja.
Kuvitellaan, että Jumala vetää vahvalla vaijerilla autoa ylämäkeen (pelastus).
- Monergismissa ihminen istuu autossa eikä voi tehdä yhtään mitään. Pelastus on yksinomaan Jumalan työtä.
- Synergismissä ihminen on auton takana ja työntää autoa itse aktiivisesti ylämäkeen, joten pelastus on silloin Jumalan ja ihmisen yhteistyötä.
- Arminiolaisessa tulkinnassa ihminen on autossa ja ohjaa autoa kevyesti, jotta se kulkee oikeaan suuntaan.
- Maltillisessa synergismissä ihmisen tehtävänä on laskea käsijarru. Se ei ohjaa eikä auta yhtään auton vetämisessä, mutta ihminen voi torjua vedon.
Monergismi tarkoittaa, että Jumala myös kadottaa ilman, että ihminen voi tehdä yhtään mitään, mikä vie ihmisen oman vastuun elämästään. Synergismissä ihminen voi mennä taivaan portille, paukutella henkseleitä ja sanoa: "Minä tein hienon työn, minä lähes itse pelastin itseni." Arminiolainen tulkinta avaa tien sille, että ihminen voi taivaan portilla sanoa: "Minä autoin Jumalaa pelastamaan itseni." Maltillisessa synergismissä ihminen toteaa taivaan portilla: "Jumala yksin pelasti minut armossaan." Tämä näkemys säilyttää monergismin parhaan puolen, Jumalan yksinomaisen suvereniteetin (pelastus on Jumalan lahja, Ef. 2:8-9), mutta se tarjoaa ihmiselle torjunnan mahdollisuuden: "Autuas se, joka ei minua torju" (Luuk. 7:23).
--
